Hymy-koiran synttäripäivä

Hymy_1vee_synttärieväs_samoilevat sukkaset-30

Hymy on alkukevään lapsi, pyöreä ja pörröinen, ihan kuin kimalainen! 😀

Hymy täytti pääsiäisviikonloppuna vuoden ja kävimme metsäretkellä juhlistamassa tätä ekaa synttäriä. Ensimmäiseen vuoteen on mahtunut paljon iloja mutta myös jonkun verran suruja. Jälkimmäiset fiilikset ovat liittyneet Hymyn etujalkojen kasvuhäiriöihin, jotka jouduttiin korjaamaan isolla jalkaleikkauksella viime syksynä. Mutta ensin vähän kivemmista jutuista.

 

Viime kesänä, juhannusviikolla, toteutui vihdoin yksi pitkän pitkän ajan haave ja toive kun kävin hakemassa pienen Hymy-herran meille kotiin. Hymy on merkkiä keeshond eli kessu ja rotu oli itselleni jo lapsuudesta tuttu. Siksipä oikeastaan päädyin siihen kun kova kessuikävä oli hiipinyt nurkkiin vähitellen ja muutenkin alkoi tuntua siltä, että olisi mukavaa saada jotain lapsuudesta tuttua taas takaisin elämään. Kessu edustaa itselleni omia kasvuvuosiani, jolloin asuimme luonnon keskellä ja koira oli aina mukana siellä missä me lapsetkin. Kirmasimme pitkin metsiä päivät pitkät aina joku koira vanavedessä. Lapsuudenkodin kahden kessuneidin, Galatean ja tyttärensä Isadoran jälkeen hankin ensimmäisenä ihkaomana koirana tiibetinterrierin, Pandan. Halusin hankkia jonkun ihan muun koiran kuin kessun. Panda eli kunnioitettavat 13,5 vuotta ja ”koiratonta” aikaa ennen Hymyä ehti kulua parisen vuotta. Sitä ennen perheessä on aina ollut koira siitä alkaen kun olin kuusivuotias. Panda asusteli tosin äidin luona reilun puolet elämästään kun itselleni tuli perheenlisäystä ja aika vaan ei riittänyt kaikille. Panda ei myöskään ollut tottunut lapsiin ja vierasti lapsia tosissaan.

 

Takaisin Hymyyn. Uudessa kodissa Hymyä oli vastassa Ruusu-kissa, joka ei oikein osannut ymmärtää mikä heppuli sieltä ovesta paukahtikaan sisään. Hymy oli heti kättelyssä varsin tuttavallinen koska kasvattajan luona oli kaksikin kissaa ja pennut telmivät ainakin toisen kanssa paljon. Hymy oli muutenkin aika urhea eikä oikein pahemmin äidin peräänkään kaipaillut. Arki alkoi sujua mukavasti heti ja kesä oli kauneimmillaan! Retkeilimme, leikimme ja nautimme olostamme. Ainoa tukala vaihe oli se hirveä helleaalto, joka ei paljoa paksukarvaisen koiran omistajaa hymyilyttänyt. Eikä kyllä koirakaan nauttinut. Sinilevää oli myös niin paljon meren rannoilla ettei veteen ollut asiaa viilentymään. Onneksi oli viilennysmatto!

 

Viime kesä oli kaikin puolin melkoista myllerrystä koska edessä oli muutto melko pian Hymyn kotiutumisen jälkeen ja syksyllä oli itselläni eräopasopintojen aloitus Nurmijärvellä. Uuden asunnon kanssa kävi todellinen mäihä, sillä edellinen asuinalue oli oikeastaan pelkkää asfalttia ja betonia ja nyt ollaan täysin erilaisessa, vehreässä ympäristössä. Tämä on vanhaa asuinaluetta vanhoine puineen ja rantoineen, joten koiran ja myös oman mielenrauhan kannalta paikka on mitä mainioin. Haaveena on toki kaupungista pois muutto joskus tulevaisuudessa mutta tähän hetkeen tämä passaa hyvin.

 

Kun syksy eteni alkoi taivaalle pikkuhiljaa kertyä tummempia pilviä. Hymy alkoi yllättäen viiden kuukauden ikäisenä ontua oikeaa etujalkaansa pahoin ja kun ontuminen ei ottanut parantuakseen oli pakko astella eläinlääkärin puheille. Luulin ensin, että olin jotenkin omalla toiminnallani saanut jalan oireilemaan kun olimme kuitenkin liikkuneet paljon sienimetsässä ja muutenkin maastolenkeillä. Röntgenissä paljastui kuitenkin synnynnäinen kasvuhäiriö, kyynärnivelten inkongruenssi eli nivelet eivät sopineet toisiinsa ja toinen etujalka kasvoi lisäksi nopeammin kuin toinen. Vaiva ei ole kessuilla yleinen ja siksi se yllättikin täysin. Röntgenissä selvisi myös että oikea kyynärluu oli nivelten epäsopivuudesta johtuen jo murtunut osittain pieniksi paloiksi ja palat piti poistaa tähystysleikkauksella. Kummankin etujalan kyynärluut piti myös katkaista, jotta ne luutuisivat oikeampaan asentoon (näin ainakin ymmärsin, täysin varma en asiasta kumminkaan ole, meni melko sumussa tuo aika muutenkin..). Siinä sitten yritin pidätellä itkua eläinlääkärin luetellessa kaikkia tarvittavia toimenpiteitä. Ja niiden hurjia hinta-arviota. Kiire operaatioille oli myös kova, sillä mitä aikaisemmassa vaiheessa leikkaukset tehtäisiin, sen parempi olisi ennuste täydellisestä toipumisesta. Syksy pursuili opintoasioita ja sitten tämä Hymyn leikkaus oli siinä pisteenä i-n päälle..

 

Hymyn leikkauksen jälkeiseen aikaan ajoittui oma Lapin työharjoittelunikin, joten kaaos oli melko valmis. Olin lähdössä kuukaudeksi Muonioon äidin pitäessä sillä välin meidän huushollia pystyssä. Sitä ennen oli vielä viiden päivän koulutusvaellus Nuuksion kansallispuistossa, eli yhteensä viisi viikkoa poissa kotoa. Ennen Lapin reissua ja Nuuksion vaellusta vietin kotona yhden viikon leikkauksesta toipuvan potilaan kanssa nukkuen lattialla ja kantaen potilasta pihapuskaan aina tarpeilleen. Hymyllä oli molemmat etujalat paketissa ja oli vältettävä äkkinäisiä liikkeitä yms. Taksilla ajeltiin sairaalaan siteidenvaihtoihin ja kipulääkkeitä oli Hymyllä useita. Käytännössä Hymy vietti noin 3 kuukautta neljän seinän sisällä. Tämä näkyy yhä todella vahvasti käytöksessä, koska Hymy ei ole oppinut olemaan muiden koirien kanssa. Mutta pienin askelin edetään ja Hymyn lähellä asustava sisko auttaa veljeänsä sosiaalistumaan. Remmirähjääminen on tällä hetkellä se hankalin seikka. Fysioterapiassa ollaan käyty kevään mittaan jalkoja tsekkauttamassa ja saamassa jumppaohjeita ja Hymy selkeästi paheksuu jos joku vieras kopeloi varsinkin etujalkoja. Hymy myös jännittää ja stressaa yleensäkin tosi paljon uusia tai vieraita tilanteita. Mutta onneksi hän on vasta vuoden ikäinen eli käytökseen voi vahvasti vaikuttaa kun vaan antaa aikaa ja on kärsivällinen. Hymy on tosi ihana persoona muuten ja todella hauska tyyppi.

Hymy_1vee_synttärieväs_samoilevat sukkaset-34
Katse kohti tulevaa!

Voisi siis todeta, että nyt päästään starttaamaan puhtaalta pöydältä tokalle vuodelle ja on ihanaa kun on vielä kesäkin edessä! Aiotaan treenata etsintäleikkejä, jotta syksyllä voitaisiin kokeilla jos sienten löytäminen alkaisi sujua Hymyltä. Hymy nimittäin taitaa nenätyöskentelyn tosi hyvin ja olisi varmaan passeli sienikoiraksi! Jää nähtäväksi 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s