Blogille nimikkosukat: ruutupiirroksen tekoa

talitiaissukat_ruutupiirros_samoilevat sukkaset-6

Uuden ruutupiirroksen ääressä on aina jännittävää istua. Kuten jo aiemman neuletyön, neulehameen kohdalla totesin, olo on kuin uutta karttaa tutkisi. Paitsi että ruutupiirrosta tehdessä pääsee vielä piirtämään sen kartan alusta asti tyhjälle ruutupaperille mielikuvituksensa mukaan! Talitiaisaihetta olen tosiaan pallotellut vuosien varrella jo useampaan kertaan ja on mielenkiintoista huomata miten moneksi siitä on. Kuvioaiheet muistuttavat kyllä jollain tasolla aina toisiaan mutta ovat silti erilaisia. Ensimmäisen talitiaisen inspiroiman neuleprojektin toteutin muistaakseni vuonna 2008-09, jolloin neuloin kirjoneulepipon. Se on toiminut lähtökohtana myös neulepuserolle ja näille tekeillä oleville sukillekin.

Aloitin tosiaan jo kertaalleen viime syksynä näiden sukkien työstön. Lopputuloksena oli malli, joka ei toiminut ja jossa oli esimerkiksi aivan liian pitkät lankajuoksut. Selkeä esimerkki siitä, että kun päässä pyörii tuhat ja yksi muuta asiaa ja aika täytyy jakaa tosi moneen eri lokeroon niin ei pysty kunnolla keskittymään mihinkään… Jätin siis sukan sikseen ja keskityin eräopasopintoihin täysillä. Nyt huomaan, että oli oikeastaan ihan hyvä jättää aihe ja neuletyö nurkkaan muhimaan koska kun kevään kynnyksellä aloitin kaiken alusta alkoi homma luistaa ihan eri tavalla. Kuviot ilmestyivät tyhjälle ruutupaperille kuin itsestään ja tällä kertaa ne olivat ihan toimiviakin. Lankajuoksut maltillisia ja väriyhdistelmät myös (vaikka samat värimäärät niissä edellisissäkin oli).

Talitiaisen höyhenpeite on melko värikäs. Jotkut yksilöt ovat joskus himmeämpiä ja jotkut kirkkaampia johtuen esimerkiksi vuodenajasta. Keltainen, valkoinen ja musta dominoivat höyhenpukua mutta selän ja siipien vihertävän harmaat ja sinertävätkin sävyt tuovat mukavasti lisää värikirjoa linnun olemukseen. Neulemallia suunnitellessa nämä kaikki värit sointuvat yhteen tosi kivasti ja niistä saa aikaan hauskoja yhdistelmiä. Luonto tarjoaa ihan parasta inspiraatiota neulemalleihin! Lisää nyansseja väreihin tulee vielä siitä kun linnun väritys vaihtelee myös päivänvalon mukaan. Aurinkoisella säällä se näyttää hieman erilaiselta kuin vaikkapa pilvipoudalla. Näissä sukissa käytän taas kerran jämälankoja ties mistä kaappien ja laatikoiden pohjalta, joten värisävyjä ja lankalaatuja on monia. Se tekee sukkien pinnasta aika elävät ja siten myös värisävyjä tulee useita ja värierot lankojen välillä voivat olla tosi pieniäkin. Sekametelisoppa, etten sanoisi 😀

Ruutupiirroksen jälkeen pääsee siihen ihanimpaan vaiheeseen eli neulomiseen. Vaikka on nämä kaikki vaiheet kivoja!

 

Förkortning på svenska:

Titel sockor för bloggen: på rutpapper

Det är alltid intressant och spännande att sitta framför ett nyritat rutmönster. Som jag redan tidigare sagt, känns det som om man fått en ny karta i sina händer och börjar ett nytt äventyr i det okända. Talgoxen har som motiv varit på olika av mina stickade saker förut också. Första gången jag använde dessa färger var på en mössa kanske 2008-09 tiderna.

Förra hösten började jag redan en gång på dessa sockor men studierna tog så mycket tid att jag var tvungen att flytta projektet till nu. Modellen var inte bra och den var svår att sticka. Så vill det gå när man har tusen saker på hjärnan på samma gång… Nu när jag började projektet helt om lyckades alla komponenter ganska genast vilket var jätte lättande!

Talgoxen är en färggrann fågel fastän klarheten på färgen varierar mellan individer. Också dagsljus kan inverka på hur fågelns färger visar sig. Dessa färger passar jätte fint på stickade plagg och det är inte överraskande, naturen är ju en underbar inspirations källa! Sockorna blir tydligen ganska personliga i struktur för jag använder olika hittegarn osv. Det kan bli lite sillsallad 😀

De här sockorna ska jag ta med på utfärder också för att sticka vidare på dem!

 

Summary in English:

Titel socks for the blog: the technical drawing

It’s always fascinating to begin with a new drawing for knit work. Like I’ve said before, it’s almost like sitting in front of a map of some new and unfamiliar terrain. This bird, the Great Tit, has been an inspiration for a few different knit works of mine in the past. The first one was a hat that I knitted maybe in 2008-09.

Last autumn I started to knit these Parus major- socks but my studies took so much of my time that I had to postpone making them to this spring. That was actually quite clever when I think of it now. Starting the project now from the beginning did clear my knitting patterns from before a little and now they are a bit better to knit.

The Great Tit is an colorful little bird although the brightness of the colors varies somewhat between different individuals. The daylight also affects the colors, sometimes even quite drastically. These beautiful colors suite knit work very well and why wouldn’t they, nature is the best inspiration! The yarns are different donations and such and that’s why these socks are going to be somewhat unique on their surface 😀

I’m also taking them on short hikes to knit in the woods!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s