Neulehame talviretkeilyyn: neuleprosessi etenee

neulehame 4_kirjoneule 2_sininen_samoilevat sukkaset

Melko pian neulehameen aloituksen jälkeen olen harmikseni joutunut toteamaan, ettei tätä nimenomaista neuleprojektia paljon ulkosalla pysty tekemään. Lankamäärä on vaan niin suuri, että käytännössä ulkona neulomisesta ei tämän työn osalta tule mitään. Resoriosion neuloin kuitenkin kun olimme projektin alussa lähimaastoissa Hymyn kanssa. Olen muutenkin pyrkinyt ulkoiluttamaan neulehameen raakiletta silloin tällöin, jotta näen päivänvalossa kuinka sen värit sointuvat yhteen oikeiden luonnonolosuhteiden kanssa. Paitsi että lumi on viime aikoina muuttanut olomuotoaan aika mallikkaasti milloin miksikin… Välillä tuntuu siltä, ettei hame ehkä ehdi valmiiksi ennen etelän aina aikaistuvaa kevättä. Onneksi kunnon talvi tulee joka vuosi ainakin johonkin päin Suomea ja neulehameen testaus onnistuu myöhemminkin vaikka sitten siirtymällä pakkaskelien perässä!

Olen välillä ollut epäröivällä kannalla hameen värivalintojen ja myös väriliukumien suhteen. Kokemusta on kyllä riittämiin siitä, että jokaisen työn kohdalla käy aina sama juttu, oli tekniikka ja väline mikä tahansa. Alkaa yhtäkkiä tuntua siltä, ettei hommasta tule yhtään mitään ja tekisi mieli alkaa purkaa ja peruuttaa. Muutamia pikkujuttuja muuttamalla voi kuitenkin päästä ahdistuksesta yli piankin ja useimmiten on lopputulos ollut kuitenkin ihan tyydyttävä! Tässä neuletyössä purkutyöt alkoivat jo resorivaiheessa kun huomasin, ettei yhtä sinisen sävyä olekaan tarpeeksi sekä etu- että takakappaleelle. Myöhemmin siirtelin vielä muutamaa sävyraitaa eri paikkoihin neuletyön edetessä, ja se kannatti kyllä.

Kun lähdin valokuvaamaan tähän asti edennyttä hameen kappaletta oli sääennusteessa uumoiltu että tämä nimenomainen päivä olisi pakkaslukemiltaan viimeinen pitkään aikaan. Tämä sai vipinää kinttuihini, sillä aurinko paistoi ja hanki kimmelsi. Oli täydellistä. Edellisenä päivänä oli juuri satanut annos uutta pakkaslunta, joten nyt oli aika syöksyä ovesta ulos valokuvaamaan mitä saattoi ennen mahdollisia suojakelejä. Siellä sitten hangessa makailin ja valokuvasin. Auringonpaiste oli ihana ja muistin taas kuinka kivaa on kun on hyvät toppavaatteet, jotka mahdollistavat hangessa melskaamisen! Voi vaan kaatuilla lumeen, ihan kuin lapsena 🙂

Kun palasin kotiin oli Hymy ollut myös puuhakas. Hän oli käsitellyt muutaman vessapaperirullan uuteen uskoon. Oma mokani tietenkin kun olin unohtanut piilottaa ne paremmin ulkoiluni ajaksi… Ihme ja kumma että yksiäkään kenkiä ei Hymy ole vielä tähän päivään mennessä syönyt vaikka kuulemma sisaret harrastavat tätä kovin. Menenkin tästä seuraavaksi koputtamaan puuta!

 

Förkortning på svenska:

Stickad kjol för vintervandring: arbetet framskrider

Jag har märkt till min besvikelse att det inte riktigt lyckas att sticka på den här kjolen ute p.g.a. så många olika garn att hålla reda på. Mudden stickade jag ändå ute när vi var nyligen i närskogen med Hymy. Emellan åt känns det som om jag inte kommer att få kjolen färdig i tid, förrän pågående vintern tar slut. Som tur blir det vinter varje år och kjolen kan testas senare om inte i vår.

En annan sak som jag grubblat mycket över när jag stickar är färgkombinationerna och om de blandas i varandra som jag i början tänkt mig. På vägen har jag ändrat på några detaljer och ränder och det har hjälpt mycket. Man brukar fastna på någon liten detalj för mycket men när man bara försöker reda ut det genast så brukar processen fortsätta bra!

När jag tog mig ut för att fotografera vad jag fått stickat här tills hade väderleksrapporten lovat fint väder med några köldgrader. Man måste ju ut när snön glittrade i solskenet. Jag kom att tänka på barndomen och alla tiotals dykningar i den djupa snön, det var roliga tider! 🙂

När ja återvände hem hade Hymy också varit flitig… med att riva sönder några toarullar. Det var nog mitt eget fel när jag glömt att gömma dem bättre. Han har ändå inte ätit några skor alls, vilket påminner mig om att knacka på trä till nästa!

 

Summary in English:

A knitted skirt for winter hiking: some progress on knitting

It seems impossible to knit this project outdoors, which is really sad but there’s just too many yarns to keep check on while knitting. At least I got to knit the ribbon outside when  me and Hymy went on a hike in the woods nearby our home. Sometimes I feel I’m not going to get this skirt done in time and this winter will end too soon. Luckily there will be a new winter again next year and I can test my new skirt then.

Another thing I have stressed over is the color combinations and how they blend together. I have changed some details and it got better immediately so now the colors seem to go together nicely.

When I went out to take pictures of my knitting project the sun was shining and the snow was glistening brightly. It was so beautiful I couldn’t believe it. After a few days the temperatures were totally different and so was the scenery… But now, when I could sit down in powder snow I reminisced about my childhood winters when we jumped in thick snow and got all buried in it, fun times! 🙂

When I got home Hymy had been busy shredding a few toilet paper rolls into small pieces on the living room carpet. That was partly my fault because I hadn’t hidden them properly when I left. He hasn’t at least eaten any shoes yet, which reminds me to go and knock on wood right away!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s