Uusi vuosi, uusi pipo!

Talven tuntua pipo_samoilevatsukkaset_iristanttu_olarinterveysluontopolku

Vuoden 2019 viimeinen neuletyö, uusi pipo itselle, valmistui joulupyhien aikana. Idean muodostuminen valmiiksi malliksi kesti kylläkin noin vuoden vaikka värimaailma oli selkeä jo melko aikaisessa vaiheessa. Entinen piponi on lähes kokonaan sininen ja tässä uudessa on ehkäpä sellaista lumisen talven odottelun tuntua. Kaamoksen hentoa pinkkiä vähäsen päälaella. Neulemalli sai nimekseen ”Talven tuntua” ja tätä on etäisesti myös talvinen Pallastunturi inspiroinut. Piirtelin sen paperille joulunalusviikolla ja itse neulomisurakka kesti kolme päivää. Kaikki langat valkkailin kodin lankakaapista, jossa riittää kyllä vielä materiaalia vaikka kuinka moneen neuletyöhön… Jatka lukemista ”Uusi vuosi, uusi pipo!”

Nuuksiossa neulomassa – Orajärvi, Urja ja Meerlammen lippaluola

Samoilevat sukkaset_Urja_Nuuksio_neuleretki 2019

Näin joulun alla voisi vähän muistella yhtä kivaa kesäistä yhden yön retkeä Nuuksion kansallispuistoon. En ole mikään kesähelteillä retkeilyn fanittaja mutta tuo viime heinäkuun rupeama Nuuksion Urjalle oli mainio niin sään kuin reitinkin puolesta. Kuljettiin retkikaverini Annin kanssa ekana päivänä Pikku Orajärven kautta Orajärvelle ja siitä sitten Urjalle yöksi. Siellä aloittelin myös yhtä uutta neuletyötä, villapaitaa, joka onkin jo syksyn aikana valmistunut ja päässyt käyttöön. Paluumatkalla seuraavana päivänä ohitettiin Kolmperä ja Meerlammen lippaluola, joka on kyllä tosi vaikuttava siirtolohkareineen! Jatka lukemista ”Nuuksiossa neulomassa – Orajärvi, Urja ja Meerlammen lippaluola”

Blogille nimikkosukat: inspiraation hakua ja värikarttoja

talitiainen_villasukat_värikartta_samoilevat sukkaset-27

Blogille piti jo viime syksynä neuloa ensimmäisenä projektina nimikkosukat. Viime vuonna alkaneet eräopasopinnot haukkasivat kuitenkin sen verran ison osan kaikesta valveillaoloajasta, että projekti lykkääntyi tälle keväälle. Lisäksi oli mahdotonta sivuuttaa neulehameideaa kun Lapin talviset maisemat olivat alkuvuodesta niin tuoreessa muistissa. Se vei mennessään kun kirjoneulesukkien teema ei oikein talviselta tuntunut ja ajattelin elää vähän hetkessä. Neulehame etenee, mutta vähän hitaanlaisesti ja aloitin siksi sukkaprojektin siihen rinnalle että voin vaihdella niiden välillä aina kun siltä tuntuu. Ja ko. sukat ovat keväisemmät, ajankohtaan nähden mukavat neuloa. Jatka lukemista ”Blogille nimikkosukat: inspiraation hakua ja värikarttoja”

Eväsleipä #3 – tattarileipää ja hunajamelonia

eväsleipä 3_kevät_samoilevat sukkaset_tattarileipä

Tervetuloa kevät! Ja keväiset retket eväsleipineen!

Niin on talvi väistynyt ja kevät saapunut. Lintujen laulusta ei voi saada tarpeekseen ja on kova hinku ulos luontoon katselemaan sen heräämistä. Eräänä päivänä kasailtiin Hymyn kanssa taas eväsleipää ja haluttiin lähteä jonnekin, missä sammal jo pilkottaa hangen alta ja auringonsäteetkin osuvat yhä voimakkammin puiden lomasta kohmeiseen maahan. Ei tarvinnut kauaksi patikoida kun jo löysimme mukavan paikan kevätpäivästä nauttimiseen. Päädyttiin siis Helsingin Lehtisaareen. Jatka lukemista ”Eväsleipä #3 – tattarileipää ja hunajamelonia”

Neulehame talviretkeilyyn: jänis ja ilves

neulehame 3_jänis ja ilves_samoilevat sukkaset_metsässä-kevät

Neulehameeseen valikoituneet eläinhahmot kiehtovat monestakin eri syystä. Lapsena jänikset vilisivät niin pihamaalla, lähimetsissä kuin satukirjoissakin ja isä tapasi joskus niitä myös metsästää. Kotitalon nurkalla roikkui jäniksenkäpälä, jonka muistan kuin eilisen päivän. Silloin en tiennyt miksi se siinä roikkui mutta myöhemmin olen tajunnut sen olleen siinä onnea tuomassa. Jäniksen jäljet ovat varmaan niitä tutuimpia ja tunnistettavimpia mitä maastossa liikkuessa voi nähdä. Jatka lukemista ”Neulehame talviretkeilyyn: jänis ja ilves”

Eväsleipä #2 – gluteenitonta paahtoleipää, kermajuustoa ja suolakurkkua

eväsleipä2_samoilevat sukkaset_kevät_laskiainen-13

Laskiaissunnuntaina ei syötykään laskiaispullaa vaan tosi herkullinen ja onnistunut eväsleipä!

Oli luvattu hienoa keliä laskiaissunnuntaiksi ja mehän päätettiin Hymyn kanssa suunnata Sipoon metsiin. Kotona mietin, etten kokoakaan eväsleipää valmiiksi vaan tehdään sen vasta eväspaikalla. Tämä siksi, että tämänkertainen leipä ei olisi ehkä kestänyt kuljetusta kokonaisena. Matkaa piti kuitenkin taittaa sekä kävellen, metrolla että bussilla ja reppu oli täynnä kaikenlaista krääsää. Hymy oli onnellinen päästessään viimeisestäkin bussista ulos ja metsäpolun alkupäähän. Heti kättelyssä haukuttiin pystyyn yksi vastaan tullut rauhanomainen koira omistajineen. Vielä on Hymyllä muiden koirien kohtaamisessa treenattavaa…paljon. Jatka lukemista ”Eväsleipä #2 – gluteenitonta paahtoleipää, kermajuustoa ja suolakurkkua”