Blogille nimikkosukat: inspiraationhakua ja värikarttoja

talitiainen_villasukat_värikartta_samoilevat sukkaset-27

Blogille piti jo viime syksynä neuloa ensimmäisenä projektina nimikkosukat. Viime vuonna alkaneet eräopasopinnot haukkasivat kuitenkin sen verran ison osan kaikesta valveillaoloajasta, että projekti lykkääntyi tälle keväälle. Lisäksi oli mahdotonta sivuuttaa neulehameideaa kun Lapin talviset maisemat olivat alkuvuodesta niin tuoreessa muistissa. Se vei mennessään kun kirjoneulesukkien teema ei oikein talviselta tuntunut ja ajattelin elää vähän hetkessä. Neulehame etenee, mutta vähän hitaanlaisesti ja aloitin siksi sukkaprojektin siihen rinnalle että voin vaihdella niiden välillä aina kun siltä tuntuu. Ja ko. sukat ovat keväisemmät, ajankohtaan nähden mukavat neuloa. Lue loppuun

Eväsleipä #2 – gluteenitonta paahtoleipää, kermajuustoa ja suolakurkkua

eväsleipä2_samoilevat sukkaset_kevät_laskiainen-13

Laskiaissunnuntaina ei syötykään laskiaispullaa vaan tosi herkullinen ja onnistunut eväsleipä!

Oli luvattu hienoa keliä laskiaissunnuntaiksi ja mehän päätimme Hymyn kanssa suunnata Sipoon metsiin. Kotona mietin, etten kokoakaan eväsleipää valmiiksi vaan teemme sen vasta eväspaikalla. Tämä siksi, että tämänkertainen leipä ei olisi ehkä kestänyt kuljetusta kokonaisena. Matkaa piti kuitenkin taittaa sekä kävellen, metrolla että bussilla ja reppu oli täynnä kaikenlaista tavaraa. Hymy oli onnellinen päästessään viimeisestäkin bussista ulos ja metsäpolun alkupäähän. Heti kättelyssä haukuttiin pystyyn yksi vastaan tullut rauhanomainen koira omistajineen. Vielä on Hymyllä muiden koirien kohtaamisessa treenattavaa… Lue loppuun

Eväsleipä #1 – kauraleipää ja paistettua kukkakaalia

eväsleipä 1.21_eväsretki_samoilevat sukkaset

Mitäpä olisi retki, pitkä tai lyhyt, lähelle tai kauas, ilman kunnon eväsleipää? No, eipä juuri mitään!

Eväsleipä on tärkeä osa retkeilyä ja ulkona liikkumista ja siksi ollaankin Hymyn kanssa päätetty aloittaa sellaisten testailu. Makutuomareina ollaan me itse. Intohimoihini ei oikein kuulu kokkaaminen ja koitan aina ruuanlaitossa mennä sieltä missä aita on matalin. Olen aika lailla perusruokien ystävä. Luotan kuitenkin ruoka-asioissa väreihin ja pyrin saamaan aikaiseksi kauniinvärisen lopputuloksen. Välillä käy sitten niin, että ruoka näyttää hyvältä mutta maistuu kehnommalta. Tai ei miltään 😛 Lue loppuun

Seikkailu pikkulammella

Kaunis kesäinen pieni lampi kivenheiton päässä Sipoonkorven kansallispuistosta.

 

Nyt kun oltiin päästy tutustumaan metsään päiväsaikaan niin täytyihän sinne mennä sitten oikein yöksikin. Hymyn kanssa siis. Hän ei nimittäin ollut metsässä koskaan yötä viettänyt. Oli kesäkuun loppu ja säät ihan siedettävät. Veljenpoika lähti innolla mukaan ja valitsimme retkikohteeksi yhden todella pienen lammen Sipoonkorven kansallispuiston lähettyvillä. Lampi on hieman vesilätäkköä isompi ja niin lähellä moottoritietä ettei yöllisten tai edes päivällisten lintujen ääniä erottanut kunnolla. Toistemme puheesta sentään saimme selvää. Kuitenkin tosi kaunis paikka ja sopivan lähellä bussipysäkkiä koti-ikävää tai muuta äkkilähtöä ajatellen. Lisäksi lammen toisella puolen metsässä kasvaa kauniita maariankämmeköitä (Dactylorhiza maculata), jotka huomasin ja kuvasin aiemmin kun teimme ensimmäisen tutkimusmatkan alueelle. Ne kuuluvat orkideoihin. Lue lisää!

Muurahaisten mailla

Kun Hymy oli jokseenkin kotiutunut uuteen ympäristöönsä päätimme lähteä maastoon tutkimaan kesää. Olihan hän tietenkin jo lapsuuden kodissaan peuhannut sisarustensa kanssa lähimetsissä mutta nyt suuntasimme omille lapsuuden seuduilleni. Tarkoituksena oli myös opetella matkustelemaan erilaisissa julkisissa kulkupeleissä, tällä kertaa ratikalla ja kauko- sekä paikallisbussilla. Hymy oli mallimatkustaja ja nukkui koko matkan. Olin etukäteen jännittänyt hieman josko hänelle iskisi matkapahoinvointi mutta pelko ei onneksi käynyt toteen. Lue lisää!