Näin joulun alla voisi vähän muistella yhtä kivaa kesäistä yhden yön retkeä Nuuksion kansallispuistoon. En ole mikään kesähelteillä retkeilyn fanittaja mutta tuo viime heinäkuun rupeama Nuuksion Urjalle oli mainio niin sään kuin reitinkin puolesta. Kuljettiin retkikaverini Annin kanssa ekana päivänä Pikku Orajärven kautta Orajärvelle ja siitä sitten Urjalle yöksi. Siellä aloittelin myös yhtä uutta neuletyötä, villapaitaa, joka onkin jo syksyn aikana valmistunut ja päässyt käyttöön. Paluumatkalla seuraavana päivänä ohitettiin Kolmperä ja Meerlammen lippaluola, joka on kyllä tosi vaikuttava siirtolohkareineen!
Reittiä suunniteltiin niin, että menomatkalla ohittaisimme pienen hiidenkirnun jonka löytää melko läheltä luontokeskus Haltiaa. Tiesin tarkalleen missä kirnu sijaitsee koska olin vetovuorossa samalla reitinpätkällä eräopasopintojen koulutusvaelluksella. Silloin meinasin pokkana painella koko kirnusta ohi vaikka kuinka kartalla olinkin olevinani, heh. Sen sijainti porautui siten kummasti mieleen. Mukava yllätys kirnulle mentäessä oli taideteokset, jotka kuuluivat kesäkuussa 2019 Nuuksiossa järjestettyyn Nielu- taidetapahtumaan.
Pikku Orajärvi ja Orajärvi
Urjan ja Karjakaivon suunta oli ihan tuntematonta meille. Ja se just oli se juttu, ettei mennä sinne missä polut on liian leveitä ja ihmisiä liikkuu paljon. Sitäpaitsi eräopasopintojen myötä täytyy ilokseni todeta, että kyllä siinä maaston ja kartan lukemisessa on reippaasti erilainen meininki kuin mitä oli ennen noita opintoja. Varmuutta liikkumisessa on ihan eri tavalla nyt. Erämaassa suunnistamiseen tarvitsee kyllä tosin vielä lisätreeniä 😀
Lounastaukoa pidettiin Pikku Orajärven kohdalla. Siinä oli sopivasti kiva kallio taukopaikaksi, jolta näkyi kolmen kuikan porukka uiskentelemassa kauempana vedessä. Aiemmin polulla tuli vastaan, tai oikeastaan sujahti ohi, valkohäntäpeura. Aurinko paistoi koko ajan ja kuumakin oli. Ei tosin liian kuuma enkä onnistunut järkkäämään itselleni nestevajausta tällä kertaa vaikka yleensä oon siinä melko lahjakas. Vuotta aiemman Nuuksion reissun lopputulemana oli nestevajaus ja lievä lämpöuupumus kun olin unohtanut juoda tarpeeksi retken aikana ja oli helteistä. Kantapään kautta..
Pikku Orajärveltä ei pitkää matkaa varsinaiselle Orajärvelle ollut. Lähdettiin kulkemaan järven rantaa jonkun matkaa mutta palattiin sitten takaisin kun todettiin, että on ihan turha lähteä kauhean pitkälle haahuilemaan rinkat selässä kun kellokin oli jo paljon ja oli vähän nälkäkin. Osuttiin polulla yhden tosi ison muurahaispesän kohdalle ja jäätiin siihen muurahaismassoja kummastelemaan. Eihän me niitä maassa olevia huomattu kun ihmeteltiin vaan kuinka paljon niitä kulkeekaan kaatuneen puun runkoa pitkin. Jouduttiin siitä sitten vähän vikkelämmin poistumaan kun ehtivät mokomat kiipeillä vaikka kuinka ylös. Hengissä selvittiin kyllä. Otettiin vielä vettä Orajärvestä ja suunnattiin sitten Urjaa kohden.
Urja
Urjalla oli jo jonkun verran porukkaa ja päädyttiin laittamaan leiri vähän syrjemmäs. Lisääkin väkeä tuli vielä meidän jälkeen. Metsäpalovaroitus oli voimassa ja meillä olikin matkassa Trangia ja kaasu siihen. Monet eivät noin yleensä näytä paljoa välittävän näistä varoituksista kun savua nousi siinä illan mittaan vähän sieltä täältä…
Minulla oli matkassa uudehko teltta, jossa olin nukkunut vain kerran aiemmin kesän alussa. Tykkään siitä teltasta, se on just sopivan kokoinen (2 hengen) ja sinne mahtuu hyvin koirakaverikin silloin kun Hymyn kanssa päästään retkeilemään. Leiriytymisen jälkeen heittäydyttiin hetkeksi lillumaan järveen. Pojan uimalasit oli retkellä lainassa ja sukeltaessa näkyikin ihan kiitettävä määrä pikkukaloja pinnan alla.
Olinpa raahannut mukanani myös uusia villalankoja, joista alkoi illan hämärtyessä muodostua paksun villapaidan alkua. Tarkoituksena oli siis tehdä joku suhteellisen helppo ja nopea työ ilman että se tekovaiheessa ehtisi alkaa ottaa pahasti päähän. Olen nimittäin laittanut blogin nimikkosukat vähäksi aikaa sivuun kun tuli jonkinlainen väsähdys niiden suhteen. Neuloin yhden sukan valmiiksi ja toinen on nyt tekeillä. Neulehame taas odottaa lunta, koska sitä ei vaan voi työstää harmaassa sadekelissä. Sen neulomisessa täytyy olla se oikeanlainen fiilis ja tunnelma. Ja täytyyhän varsinaisten projektien seassa olla väliprojekteja!
Langaksi tähän uuteen työhön valikoitui Novitan Hygge- 100% villalanka koska siitä tuli jotenkin tosi vahva visio villapaitaan heti siinä lankahyllyllä kun näin ne värit. Niin paksusta langasta en muistaakseni ole muuten ikinä mitään neulonutkaan. Sain siinä illan mittaan helmaresoria kivasti tehtyä ja aloitettua kirjoneulettakin. Resorin värin oon sittemmin kyllä muuttanut, siitä lisää toisessa jutussa.
Kolmperän rantoja pitkin Meerlammen lippaluolalle
Aamulla kun oltiin pakattu kamppeet kasaan jatkettiin matkaa Urjalta seuraavan järven, Kolmperän, suuntaan. Järven nimi taitaa tulla sen muodosta kun siinä on ikään kuin kolme perää tai pohjukkaa. Kuljettiin pitkään ihan melkein vesirajassa rannan polkua pitkin. Oikeastaan kaikki polut, joilla patikoitiin oli tosi kauniita eikä ollenkaan liian kuluneita (mitä nyt muutamasta kohdasta vähän enemmän). Ja aurinko paistoi. Meerlammen lippaluolakin löytyi melko helposti koska se on ihan pienen hiekkatien reunassa. Ja kyllä ne kivet vaikuttavia onkin! Niitä ihastellessa syttyi uudestaan vähän jo unohtunut kivi-innostus ja tuntuu, että tekisi mieli koluta kaikki mahdolliset siirtolohkareet ja luolat läpi. Ja niitähän kyllä riittää.
Mikä on siirtolohkare?
Siirtolohkare eli hiidenkivi, on jääkauden peruja. Paksu mannerjää on muinoin kuljetellut mukanaan näitä kivenlohkareita ja ne ovat jääneet jään sulaessa niille sijoilleen. Usein ne ovat kulkeutuneet melko pitkälle emokalliostaan. Näihin mahtavan kokoisiin kiviin on kautta aikojen liitetty myös paljon uskomuksia esimerkiksi jättiläisistä ja piruista. Ruotsiksi hiidenkiven yksi nimi onkin jättekast, eli vapaasti suomennettuna ”jättiläisen heittämä”. Nykyään kiveä kutsutaan ruotsiksikin useimmiten siirtolohkareeksi (flyttblock).
Entä hiidenkirnu?
Hiidenkirnut ovat myös muodostuneet jääkaudella. Uskotaan, että kirnut ovat syntyneet jäiden sulamisvesien virratessa alas jäätikkökaivoihin. Vesi on temmannut mukaansa esimerkiksi kiviä ja pikkuhiljaa valuvan veden pyöriessä irtokivet/ kivi on alkanut hioa ja kaivertaa kuoppaa kallioon. Joidenkin hiidenkirnujen pohjalla on vielä jäljellä ns. jauhinkivi ja kirnut voivat olla hyvinkin erikokoisia. Isoimmat ovat useita metrejä syviä, pienimpiä tuskin edes huomaa ellei tiedä niiden tarkkaa sijaintia.
Lippaluolalta kuljettiin kapeaa hiekkatietä pitkin Haltialle. Viimeinen iso mäki oli kyllä koettelemus kun rinkka painoi muistaakseni (taas kerran) jotain 20 kg. Vettä jouduin kyllä kantamaan ja juomaan aika paljon kun pelkäsin nestevajausta ja lämpöuupumusta. Kummankin onneksi vältin tällä kertaa.
Retki oli kaikin puolin onnistunut ja siitä jäi tosi kauniita, kesäisiä luontomuistoja. Kivaa on myös se, että viime vuoden opiskelun ja työharjoittelun seurauksena on tutustunut mukaviin retkeilyä harrastaviin tyyppeihin, joiden kanssa on hauska seikkailla eri luontokohteissa!
Lisäinfoa:
PORTFOLIOSSA:
NEULETYÖ MUUALLA BLOGISSA:
”Amoton erämaa” – Nuku yö ulkona 2019
Förkortning på svenska:
Att sticka i Noux – Orajärvi, Urja och grottan vid Meerlampi
December visar sig vara mycket våt och dyster här i södra Finland. Därför tänkte jag föra tankarna lite tillbaka till förra juli och en liten övernattnings utfärd till Noux nationalpark. Då vandrade jag och min vän Anni till Urja lägerplats via Orajärvi i Noux. Vi hade inte gått där förut och det var en av orsakerna vi ville undersöka området. Vi kollade också en liten jättegryta på vår rutt.
När vi slapp fram till Urja simmade vi lite i det varma vattnet, åt lite och bara njöt av sommaren. Jag påbörjade också ett nytt sticknings projekt under kvällen. Det ska bli en tjock ylletröja av Novitas nya Hygge-yllegarn (tröjan är redan färdig). Jag berättar mera om processen med tröjan i kommande skrivelser.
Lägerplatsen hade ganska mycket trafik under kvällen då flera övernattade där. På morgonen fortsatte vi mot Kolmperä sjö och därifrån mot Meerlampi där det ligger flera stora flyttblock och en sned stor sten som räknas som en grotta. Platsen var jätte fin! Allt som allt var utfärden lyckad trots att jag oftast inte riktigt gillar att vandra i så varmt väder. Sommaren är nog som bäst i juli!
Summary in English:
Knitting in Nuuksio – Orajärvi and Urja lakes and the Meerlampi cave
Since it’s awfully wet and dark outside I thought I’d write down some memories from last summer and an overnight trip to Urja lake in Nuuksio National Park. Me and my friend Anni went on a short hike in July and we wanted to explore places in Nuuksio we’d never been to before. During our hike we passed a small ”giant’s kettle” and a few beautiful lakes such as Orajärvi and Kolmperä.
We spent the night at Urja and I started to knit a new project, an icelandic style sweater. It’s made of Novita Hygge wool- yarn and it’s really really thick (the sweater is already finished). I’ll write about the process in some other posts in the future.
In the morning we continued towards the Meerlampi cave. Meerlampi cave is a big boulder that looks a bit like a cave. Beside it there’s also a few big rocks and they all are truly impressive. The whole trip was really nice and it was the best to soak in some summer vibes during the most beautiful July in Finland!
Neulomista, retkeilyä ja neuleretkeilyä! 