Vuoden 2019 viimeinen neuletyö, uusi pipo itselle, valmistui joulupyhien aikana. Idean muodostuminen valmiiksi malliksi kesti kylläkin noin vuoden vaikka värimaailma oli selkeä jo melko aikaisessa vaiheessa. Entinen piponi on lähes kokonaan sininen ja tässä uudessa on ehkäpä sellaista lumisen talven odottelun tuntua. Kaamoksen hentoa pinkkiä vähäsen päälaella. Neulemalli sai nimekseen ”Talven tuntua” ja tätä on etäisesti myös talvinen Pallastunturi inspiroinut. Piirtelin sen paperille joulunalusviikolla ja itse neulomisurakka kesti kolme päivää. Kaikki langat valkkailin kodin lankakaapista, jossa riittää kyllä vielä materiaalia vaikka kuinka moneen neuletyöhön…

Pipon luonnos ja lankoja.

Talvisen taivaan sävyjä.

Kaikki Talven tuntua-pipon värit ja langat.

Jo muutamana vuonna olen pyrkinyt joulun pyhinä toimimaan sillä mielellä, että mitään ei ole pakko tehdä ja voi vaan olla. Ei suorittamista. Kummasti sellaisessa olotilassa sitten syntyy tällaisia kivoja juttuja, ja vielä rennosti. Tänä vuonna voisi myös ihan arjessa yrittää oleilla enemmän samanmoisessa mielentilassa. Ei nyt mikään lupaus mutta tavoite.

Uutta pipoa tarvitsin koska edellinen, viitisen vuotta sitten neulomani, oli alkanut löystyä liiaksi. Täytyi saada kireämpi pipo kun vanha meinasi aina tuulessa lähteä lentoon ja pesukaan ei sitä tiukentanut. Uusi pipo valmistui parahiksi vuoden viimeiselle metsäretkelle päähän pantavaksi!

Siirtolohkare terveysluontopolun alkupäässä.

Puiden latvat kylpivät talviauringossa.

Puusto oli paikoin tosi vanhaa.

Erilaisia hyvinvointirasteja terveysluontopolun varrella.

Ison männyn kultainen latvusto.

Kun joulun ja vuodenvaihteen välipäivien viikonlopulle oli lupailtu melko kivaa säätä pikku pakkasessa niin päätin lähteä vähän Espoon metsiä tutkimaan. En ollut suunnitellut juttua sen pidemmälle kuin että kävelisin Espoon keskuspuistoon Olarin suunnasta. Karttaa tutkiessa näytti siltä, että polkuja risteilisi sinne sun tänne ja valinnanvaraa reiteissä olisi vaikka kuinka. Osuin sitten heti kättelyssä kesällä avatun Olarin terveysluontopolun alkupäähän, joka sijaitsee Kokinmetsässä, vaikka en sellaisesta ollutkaan etukäteen tiennyt. Polku on 2,4 km pitkä ympyräreitti ja sen varrella on erilaisia luontoa käsitteleviä hyvinvointirasteja ja infopläjäyksiä. Alun perin ajatuksena oli mennä pidemmälle metsään mutta päädyin kiertämään sinisin sydämmin merkityn reitin kokonaan. Se olikin ihan hyvän pituinen seikkailu yhdelle päivälle.

Pipoon ei alunperin pitänyt tulla tupsua.

Pakkasen ollessa muutaman asteen miinuksella oli kaikki pienet lammikot ja lätäköt heikossa jäässä ja maassa oli sellainen kaunis ohut lumiharso. Pysähdyin evästelemään yhdelle kalliolle, joka oli vähän syrjässä varsinaiselta luontopolulta ja kappas, pyrstötiaisten parvi lennähti siihen vieressä olevaan pieneen mäntyyn ihan kohdalle. Kolmannen kerran koen tällaisen pystötiaisten moikkauskäynnin. Ekan kerran olin Porvoossa valokuvaamassa yksiä sukkia itsekseni kun tällainen parvi ilmaantui siihen hollille ja toisen kerran Nuuksiossa kävi samoin kun oltiin eräopasopintojen aikana marraskuisella koulutusvaelluksella. Tähän nyt kohtaamaani parveen oli lyöttäytynyt myös hippiäisiä, ainakin yksi puukupijä sekä töyhtö- ja talitiaisia. Että sitä voikin ilahtua tällaisesta kohtaamisesta!

Rikottua pintaroutaa.

Toinen mielenkiintoinen juttu tällä retkellä oli bongaamani rouste, eli pintarouta, yhdessä alamäessä. En ole ikinä ennen nähnyt sellaista, ainakaan tietoisesti. Edelläni oli tosin kulkenut lapsiperhe ja kaikki jäät oli melko tehokkaasti rikottu. Mutta muistaahan sitä itekin miten lätäköistä oli pienenä hauska rikkoa jäät 😀

Portaat johtavat taukopaikalle.

Polkua viitoittavat siniset sydämmet.

Haapojenkin latvat kylpevät auringossa.

Vanhojen haapojen välissä on infotauluja.

Luontopolun varrella oli mukavan vaihtelevaa maastoa ja vanhoja puita. Siirtolohkareitakin oli alkupäässä ja keskivaiheilla taukopaikka pöydän ja penkkien muodossa. Tyytyväisenä suuntasin kotiin tämänkin retken jälkeen. Hauskaa löytää tällaisia yllärireittejä ja vielä helposti saavutettavissa julkisen liikenteen avulla!

Lisäinfoa:

Olarin terveysluontopolku

Pintarouta

Förkortning på svenska:

Nytt år, ny mössa!

Årets 2019 sista stickning blev en ny mössa åt mig själv. Idén mognade sakta men säkert i ett år och till slut fick jag modellen ritad på papper och stickade mössan i tre dagar. Sen var den redo för äventyr. Garn till mössan plockade jag fram från mitt garnskåp där det dessutom finns material till massor av projekt ännu… en ny mössa behövde jag för att den gamla blåa har blivit för lös och ville inte mera hållas på huvudet ordentligt. Speciellt då det blåste höll den på att flyga bort.

Mössan slapp ut på utfärd när jag åkte till Esbo skogar efter julhelgerna. Jag hade ingen plan för min rutt men råkade traska fram till Olars nya hälsonaturstig. Jag gick den runt och såg många fåglar på vägen och också spännande is på stigen. Naturstigen finns i Kockbyskogen och är 2,4 km lång (rund rutt). Naturen var delvis vit och små pölar och andra vatten hade fryst till is. Äventyret var mycket lyckat och jag kommer definitivt att åka dit igen. Man slipper mycket behändigt fram med kollektiv trafik.

Summary in English:

New year, new beanie!

The last knitting project for year 2019 was a new beanie for myself. I had had the idea in my mind for almost a year but I got it down on paper a week before Christmas. Then it took me only three days to finish the project which is great. Yarn used was those I found in my yarn storage and there’s still plenty of material for many many more knitting projects… I needed a new beanie because my old blue one was too loose and it fell easily off of my head all the time.

The new beanie got to be worn and out on an adventure almost right away when I wanted to go and hike around in Espoo woods a bit. I found a brand new nature wellness trail in Olari and decided to walk it. I saw many different birds on my hike and I also found cool ice on the trail. The trail is 2,4 km long and it’s a circular trail. A really nice destination for a few hours hiking and I’m definitely going back sometime in the future.