Kun idea on olemassa, on aika alkaa työstää sitä paperille. Minulla on ollut jo jonkin aikaa melko selkeä mielikuva siitä, miltä neulehameeni tulee näyttämään valmiina. Silti en ole saanut sitä kuvaa siirrettyä paperille piirroksena. Neuletyön kaavion aloittamisessa pätee ihan sama juttu kuin vaikka kirjoittamisessa: tyhjän paperin kammo. Sen äärellä tulee joskus istuttua pitkiä aikoja tuskastuneena kun mitään vaan ei tulostu mielestä ulos eikä kuva istu sitten millään oikealla tavalla kaavioon. Tämän neulehameen kohdalla ongelmallisin on ollut ilveksen aikaansaaminen ruudukkoon.

Neulehameen kaavion alkua ja lankakarttaa.

Tykkylumikuusia neulekaaviossa.

Neulehameen kaavion yksityiskohtia.

Olen silloin tällöin miettinyt mitä neuleiden kaaviot etäisesti muistuttavat. Hiljattain keksin, että nehän on ihan kuin karttoja, joita seuraamalla saavuttaa määränpään eli valmiin neuleen. Välillä mennään väärin ja sitten pitää purkaa. Toisaalta neulekaaviota voi katsoa myös lautapelin tapaisena pohjana, jossa kuljetaan valittua reittiä pitkin erilaisten yllätysten ja oivallusten äärelle. Itse pidän siitä, että neuloessa tapahtuu koko ajan jotain uutta eikä yksikään neulottu kerros ole samanlainen kuin toinen. Se pitää yllä mielenkiintoa ja halua nähdä koko ajan lisää valmistuvasta työstä. Haastavaa se tosin on, ja neuloessa saattaa unohtua esimerkiksi nukkumaanmenoajat…

Kaamostaivaan sävyjä!

Työhön valittujen lankojen on oltava käsien ulottuvilla neulekaaviota tehdessä. Työstän samalla lankakarttaa kun piirrän kaavion kuvioita isolle paperille. Tähän neulehameeseeni olen koonnut lankavarastoistani mm. Lapin kaamoksen värejä, joita asettelen kaaviota tehdessä riviin hahmottaakseni toivottua lopputulemaa. Langat on sekalaista sakkia eli olen ostellut niitä vuosien varrella sieltä täältä ja saanut osan lahjoituksina. Niitä on joka tapauksessa joka nurkka täynnä.. Peruslankoja ostan joskus lisää mutta pidän siitä, että tällaiset työt ovat vähän kuin tilkkutäkkejä, jämä- ja muista ressukkalangoista koostettuja. Silloin lopputulokseen syntyy myös erilaista ja mielenkiintoista pintaa kuvioiden lisäksi.

Neulehameen valmis lankakartta.

Neulehameeni pituutta ja leveyttä olen pähkäillyt yhden toisen keskeneräisen neuletyön pohjalta. Otin vanhan neuletyön mitat mittanauhalla ja katsoin montako ruutua sen kaaviossa on. Siitä siirsin tiedot hameen neulekaavioon. Vyötärölle tulee 2 x 2 resoria noin 18 cm, jota en ole piirrokseen laittanut. Pystyn sen kopioimaan suoraan neulehameen toiseen kappaleeseen mallista koska se on sen verran yksinkertainen. Kokean resorivyötärön tarkoitus on selkeä: talvivaelluksilla taukovaatteessa on hyvä olla lämmikettä myös keskivartalolle.

Talvista luontoa.

Paljon päänsärkyä aiheuttanut ilves neulekaaviossa.

Neulehameen metsäjänis ruudukkona.

Saapa nähdä jääkö valmiin hameen testailu ensi talvelle kun kevät jo puskee päälle täällä etelässä..

Förkortning på svenska:

Stickad kjol för vintervandring: den tekniska ritningen

När man fått en idé är det dags att börja sätta ner den på papper. Jag brukar sällan skissa fastän jag skulle ha en klar bild på hjärnan hur slutresultatet ska se ut. Samma problem gäller ett tomt rutpapper som ett tomt vitt papper: svårigheten att börja fylla i det. Lodjuret har orsakat mest huvudvärk åt mig i det här projektet.

Tecknen och färgerna på rutpappret får mig att tänka på en karta. Att sticka enligt mönsterpappret liknar orientering i en ny miljö där man söker sig fram till nya ställen. Man kunde ju också se på rutpappret som ett brädspel. Man skulle inte vilja låta bli att sticka vidare för man vill se hur arbetet utvecklas hela tiden!

Garnen som valts till arbetet måste vara nära till hands hela tiden då man ritar den tekniska delen. Denna stickade kjol består till stor del av himlens färger upp i norr under midvintertid. Jag brukar sällan köpa mera garn för jag får ofta olika garn av folk som vill slippa av med överlopps ”skräp”. Basfärger köper jag dock nu och då. Jag gillar att slutresultatet innehåller olika slags garn för de bildar spännande ytor och strukturer på den slutliga stickningen!

Jag har funderat på kjolens längd och bredd med hjälp av ett annat arbete jag har på gång. På midjan stickar jag mudd (2×2) ungefär 18 cm för att få något att värma mitten av kroppen då det är kallt.

Vi får se om jag hinner testa kjolen ännu under våren 🙂

Summary in English:

A knitted skirt for winter hiking: the technical drawing

When you have the idea of what you are going to knit it’s time to get it out on paper. That can be difficult some times, believe me! The lynx has caused me the most headache during this project because it has so many colors scattered around it. Well, it’s my own fault when having designed it that way…

I think of a map when making the technical drawing for a knitting project. Or a board game where you move forward on different paths to reach even surprising outcomes and places. I like that while knitting the pattern reveals constantly new things. That keeps working on it interesting the whole time!

All the yarns I’m planning to use in a knitting project must be close at hand when drawing the technical part. In this knitted skirt I’m using much of colors that represent the sky during polar night in the north. I usually don’t buy much new yarn since I try to use recycled yarn I have lying around at home. I have also gotten much materials from people who want to get rid of too much stuff. The knitted surface is much more interesting when it consists of many different kinds of yarn qualities. At least I think so.

The sizing of my upcoming knitted skirt is figured out with help of another knitting project of mine and its technical drawing. There is going to be about 18 cm of ribbing (2×2) to keep the middle part of the body warm during cold temperatures.

It’s interesting to see if I manage to get this skirt done in time before this winter ends…