Seikkailu pikkulammella

Kaunis kesäinen pieni lampi kivenheiton päässä Sipoonkorven kansallispuistosta.

 

Nyt kun oltiin päästy tutustumaan metsään päiväsaikaan niin täytyihän sinne mennä sitten oikein yöksikin. Hymyn kanssa siis. Hän ei nimittäin ollut metsässä koskaan yötä viettänyt. Oli kesäkuun loppu ja säät ihan siedettävät. Veljenpoika lähti innolla mukaan ja valitsimme retkikohteeksi yhden todella pienen lammen Sipoonkorven kansallispuiston lähettyvillä. Lampi on hieman vesilätäkköä isompi ja niin lähellä moottoritietä ettei yöllisten tai edes päivällisten lintujen ääniä erottanut kunnolla. Toistemme puheesta sentään saimme selvää. Kuitenkin tosi kaunis paikka ja sopivan lähellä bussipysäkkiä koti-ikävää tai muuta äkkilähtöä ajatellen. Lisäksi lammen toisella puolen metsässä kasvaa kauniita maariankämmeköitä (Dactylorhiza maculata), jotka huomasin ja kuvasin aiemmin kun teimme ensimmäisen tutkimusmatkan alueelle. Ne kuuluvat orkideoihin. Lue lisää!

Muurahaisten mailla

Kun Hymy oli jokseenkin kotiutunut uuteen ympäristöönsä päätimme lähteä maastoon tutkimaan kesää. Olihan hän tietenkin jo lapsuuden kodissaan peuhannut sisarustensa kanssa lähimetsissä mutta nyt suuntasimme omille lapsuuden seuduilleni. Tarkoituksena oli myös opetella matkustelemaan erilaisissa julkisissa kulkupeleissä, tällä kertaa ratikalla ja kauko- sekä paikallisbussilla. Hymy oli mallimatkustaja ja nukkui koko matkan. Olin etukäteen jännittänyt hieman josko hänelle iskisi matkapahoinvointi mutta pelko ei onneksi käynyt toteen. Lue lisää!

Hyles gallii -toukasta kiitäjäksi

Matarakiitäjä – Hyles gallii.

Metamorfoosi se jaksaa sitten kummastuttaa kerta toisensa jälkeen. Vaikka blogini keskittyykin pääasiassa muihin juttuihin on seuraava kokemus pakko jakaa. Olen joinakin kesinä onnistunut kasvattamaan muutamia päiväperhosia toukasta täysikasvuisiksi perhosiksi, esimerkiksi kaaliperhosen (Pieris brassicae) ja nokkosperhosen (Aglais urticae). Muutama vuosi sitten löysin pihalta mustan karvaisen toukan ja päätin ottaa sen pieneen terraarioon kasvamaan, jotta voisin seurailla sen touhuja ja mahdollista talvehtimista. Laji oli heinähukka (Macrothylacia rubi). Toukka söi ahkerasti koivunlehtiä, joita sille tarjoilin ja loi kertaalleen nahkansakin. Lopulta ilmojen viilettyä se kaivautui maahan terraarion pohjalle. Olin lukenut jostain, että toukkana talvehtivat perhoset ja yökköset olisivat vaikeita saada selviytymään hengissä talven yli, saattamaan metamorfoosinsa loppuun. Myös tämän toukan kohdalla ennuste kävi toteen, koska toukka oli kuollut ja kuivunut kasaan maan sisällä eikä siitä näin ollen koskaan tullut perhosta. Lue lisää!

Samoilevien sukkasten ensiaskeleet!

Tämä ensimmäinen blogikirjoitus merkkaa Samoilevien sukkasten ensiaskeleita. Pitkäksi tämä ei tällä erää vielä venähdä mutta muutama kuva ja lause siitä mikä projekti on ensimmäisenä toteutettavaksi mielessä. Alla kuvia joissa materiaalit metsässä ja retkeilyapurikoira Hymy siellä ympärillä kieriskelemässä ja vilkuttelemassa. Tämä postaus tulee (ja muutamat seuraavatkin) hieman jälkijunassa sillä kesä on mennyt muuttokuormaa kasatessa ja sitten purkaessa, joten aikaa kaikelle muulle on jäänyt tosi vähän. Mutta eiköhän tämä tästä nyt ala pikkuhiljaa hahmottua! 🙂 Lue lisää!