Blogille nimikkosukat: neulekaavion tekoa

talitiaissukat_ruutupiirros_samoilevat sukkaset-6

Uuden neulekaavion ääressä on aina jännittävää istua. Kuten jo aiemman neuletyön, neulehameen kohdalla totesin, olo on kuin uutta karttaa tutkisi. Paitsi että kaaviota tehdessä pääsee vielä piirtämään sen kartan alusta asti tyhjälle ruutupaperille mielikuvituksensa mukaan! Talitiaisaihetta olen tosiaan pallotellut vuosien varrella jo useampaan kertaan ja on mielenkiintoista huomata miten moneksi siitä on. Kuvioaiheet muistuttavat kyllä jollain tasolla aina toisiaan mutta ovat silti erilaisia. Ensimmäisen talitiaisen inspiroiman neuleprojektin toteutin muistaakseni vuonna 2008-09, jolloin neuloin kirjoneulepipon. Se on toiminut lähtökohtana myös neulepuserolle ja näille tekeillä oleville sukillekin. Jatka lukemista ”Blogille nimikkosukat: neulekaavion tekoa”

Blogille nimikkosukat: inspiraation hakua ja värikarttoja

talitiainen_villasukat_värikartta_samoilevat sukkaset-27

Blogille piti jo viime syksynä neuloa ensimmäisenä projektina nimikkosukat. Viime vuonna alkaneet eräopasopinnot haukkasivat kuitenkin sen verran ison osan kaikesta valveillaoloajasta, että projekti lykkääntyi tälle keväälle. Lisäksi oli mahdotonta sivuuttaa neulehameideaa kun Lapin talviset maisemat olivat alkuvuodesta niin tuoreessa muistissa. Se vei mennessään kun kirjoneulesukkien teema ei oikein talviselta tuntunut ja ajattelin elää vähän hetkessä. Neulehame etenee, mutta vähän hitaanlaisesti ja aloitin siksi sukkaprojektin siihen rinnalle että voin vaihdella niiden välillä aina kun siltä tuntuu. Ja ko. sukat ovat keväisemmät, ajankohtaan nähden mukavat neuloa. Jatka lukemista ”Blogille nimikkosukat: inspiraation hakua ja värikarttoja”

Eväsleipä #3 – tattarileipää ja hunajamelonia

eväsleipä 3_kevät_samoilevat sukkaset_tattarileipä

Tervetuloa kevät! Ja keväiset retket eväsleipineen!

Niin on talvi väistynyt ja kevät saapunut. Lintujen laulusta ei voi saada tarpeekseen ja on kova hinku ulos luontoon katselemaan sen heräämistä. Eräänä päivänä kasailtiin Hymyn kanssa taas eväsleipää ja haluttiin lähteä jonnekin, missä sammal jo pilkottaa hangen alta ja auringonsäteetkin osuvat yhä voimakkammin puiden lomasta kohmeiseen maahan. Ei tarvinnut kauaksi patikoida kun jo löysimme mukavan paikan kevätpäivästä nauttimiseen. Päädyttiin siis Helsingin Lehtisaareen. Jatka lukemista ”Eväsleipä #3 – tattarileipää ja hunajamelonia”

Neulehame talviretkeilyyn: jänis ja ilves

neulehame 3_jänis ja ilves_samoilevat sukkaset_metsässä-kevät

Neulehameeseen valikoituneet eläinhahmot kiehtovat monestakin eri syystä. Lapsena jänikset vilisivät niin pihamaalla, lähimetsissä kuin satukirjoissakin ja isä tapasi joskus niitä myös metsästää. Kotitalon nurkalla roikkui jäniksenkäpälä, jonka muistan kuin eilisen päivän. Silloin en tiennyt miksi se siinä roikkui mutta myöhemmin olen tajunnut sen olleen siinä onnea tuomassa. Jäniksen jäljet ovat varmaan niitä tutuimpia ja tunnistettavimpia mitä maastossa liikkuessa voi nähdä. Jatka lukemista ”Neulehame talviretkeilyyn: jänis ja ilves”

Eväsleipä #2 – gluteenitonta paahtoleipää, kermajuustoa ja suolakurkkua

eväsleipä2_samoilevat sukkaset_kevät_laskiainen-13

Laskiaissunnuntaina ei syötykään laskiaispullaa vaan tosi herkullinen ja onnistunut eväsleipä!

Oli luvattu hienoa keliä laskiaissunnuntaiksi ja mehän päätettiin Hymyn kanssa suunnata Sipoon metsiin. Kotona mietin, etten kokoakaan eväsleipää valmiiksi vaan tehdään sen vasta eväspaikalla. Tämä siksi, että tämänkertainen leipä ei olisi ehkä kestänyt kuljetusta kokonaisena. Matkaa piti kuitenkin taittaa sekä kävellen, metrolla että bussilla ja reppu oli täynnä kaikenlaista krääsää. Hymy oli onnellinen päästessään viimeisestäkin bussista ulos ja metsäpolun alkupäähän. Heti kättelyssä haukuttiin pystyyn yksi vastaan tullut rauhanomainen koira omistajineen. Vielä on Hymyllä muiden koirien kohtaamisessa treenattavaa…paljon. Jatka lukemista ”Eväsleipä #2 – gluteenitonta paahtoleipää, kermajuustoa ja suolakurkkua”

Neulehame talviretkeilyyn: neuleprosessi etenee

neulehame 4_kirjoneule 2_sininen_samoilevat sukkaset

Melko pian neulehameen aloituksen jälkeen olen harmikseni joutunut toteamaan, ettei tätä nimenomaista neuleprojektia paljon ulkosalla pysty tekemään. Lankamäärä on vaan niin suuri, että käytännössä ulkona neulomisesta ei tämän työn osalta tule mitään. Resoriosion neuloin kuitenkin kun olimme projektin alussa lähimaastoissa Hymyn kanssa. Olen muutenkin pyrkinyt ulkoiluttamaan neulehameen raakiletta silloin tällöin, jotta näen päivänvalossa kuinka sen värit sointuvat yhteen oikeiden luonnonolosuhteiden kanssa. Paitsi että lumi on viime aikoina muuttanut olomuotoaan aika mallikkaasti milloin miksikin… Välillä tuntuu siltä, ettei hame ehkä ehdi valmiiksi ennen etelän aina aikaistuvaa kevättä. Onneksi kunnon talvi tulee joka vuosi ainakin johonkin päin Suomea ja neulehameen testaus onnistuu myöhemminkin vaikka sitten siirtymällä pakkaskelien perässä! Jatka lukemista ”Neulehame talviretkeilyyn: neuleprosessi etenee”