Neulehame talviretkeilyyn: neulekaavion työstäminen

neulehame 2_tekoprosessia_lankoja ja ruutupiirros 1

Kun idea on olemassa, on aika alkaa työstää sitä paperille. Minulla on ollut jo jonkin aikaa melko selkeä mielikuva siitä, miltä neulehameeni tulee näyttämään valmiina. Silti en ole saanut sitä kuvaa siirrettyä paperille piirroksena. Neuletyön kaavion aloittamisessa pätee ihan sama juttu kuin vaikka kirjoittamisessa: tyhjän paperin kammo. Sen äärellä tulee joskus istuttua pitkiä aikoja tuskastuneena kun mitään vaan ei tulostu mielestä ulos eikä kuva istu sitten millään oikealla tavalla kaavioon. Tämän neulehameen kohdalla ongelmallisin on ollut ilveksen aikaansaaminen ruudukkoon. Jatka lukemista ”Neulehame talviretkeilyyn: neulekaavion työstäminen”

Eväsleipä #1 – kauraleipää ja paistettua kukkakaalia

eväsleipä 1.21_eväsretki_samoilevat sukkaset

Mitäpä olisi retki, pitkä tai lyhyt, lähelle tai kauas, ilman kunnon eväsleipää? No, eipä juuri mitään!

Eväsleipä on tärkeä osa retkeilyä ja ulkona liikkumista ja siksi ollaankin Hymyn kanssa päätetty aloittaa sellaisten testailu. Makutuomareina ollaan me itse. Intohimoihini ei oikein kuulu kokkaaminen ja koitan aina ruuanlaitossa mennä sieltä missä aita on matalin. Olen aika lailla perusruokien ystävä. Luotan kuitenkin ruoka-asioissa väreihin ja pyrin saamaan aikaiseksi kauniinvärisen lopputuloksen. Välillä käy sitten niin, että ruoka näyttää hyvältä muttei maistu miltään 😀 Jatka lukemista ”Eväsleipä #1 – kauraleipää ja paistettua kukkakaalia”

Neulehame talviretkeilyyn: suunnittelu ja lankojen valinta

Neulehame_kirjoneule_värikartta

Talvella huomaa tarvitsevansa milloin mitäkin lämmintä vaatekappaletta ja asustetta. Vaikka Etelä-Suomessa talvi ja pakkaskelit yleensä antavat odotuttaa itseään vuodenvaihteen uudelle puolen, on syksyn kosteuskin melko luihin ja ytimiin pureutuvaa. Viime syksyn koulutusvaelluksella Nuuksion kansallispuistossa, oli telttaparillani kätevä untuvahame tauko- ja leirivaatteena ja siitä jäi mieleeni ajatus, josko itsekin moisen hankinnan jossain vaiheessa tekisin. Seuraavan kerran törmäsin untuvahameeseen loppuvuoden työharjoittelun aikana Muoniossa kun kämppikselläni oli sellainen. Mielipiteet hameesta olivat ainoastaan positiivisia sekä Nuuksiossa että Muoniossa. Tästäpä aloin kehitellä mielessäni ideaa neulehameesta untuvahameen sijaan. Voisiko sellainen toimia yhtä hyvin taukovaatteena talviretkeilyssä? Se selviää kevään mittaan, sillä ryhdyin tuumasta toimeen ja projekti on nyt aloitettu. Jatka lukemista ”Neulehame talviretkeilyyn: suunnittelu ja lankojen valinta”

Seikkailu pikkulammella

Kaunis kesäinen pieni lampi kivenheiton päässä Sipoonkorven kansallispuistosta.

 

Nyt kun oltiin päästy tutustumaan metsään päiväsaikaan niin täytyihän sinne mennä sitten oikein yöksikin. Hymyn kanssa siis. Hän ei nimittäin ollut metsässä koskaan yötä viettänyt. Oli kesäkuun loppu ja säät ihan siedettävät. Veljenpoika lähti innolla mukaan ja valitsimme retkikohteeksi yhden todella pienen lammen Sipoonkorven kansallispuiston lähettyvillä. Lampi on hieman vesilätäkköä isompi ja niin lähellä moottoritietä ettei yöllisten tai edes päivällisten lintujen ääniä erottanut kunnolla. Toistemme puheesta sentään saimme selvää. Kuitenkin tosi kaunis paikka ja sopivan lähellä bussipysäkkiä koti-ikävää tai muuta äkkilähtöä ajatellen. Lisäksi lammen toisella puolen metsässä kasvaa kauniita maariankämmeköitä (Dactylorhiza maculata), jotka huomasin ja kuvasin aiemmin kun teimme ensimmäisen tutkimusmatkan alueelle. Ne kuuluvat orkideoihin. Lue lisää!

Muurahaisten mailla

Kun Hymy oli jokseenkin kotiutunut uuteen ympäristöönsä päätimme lähteä maastoon tutkimaan kesää. Olihan hän tietenkin jo lapsuuden kodissaan peuhannut sisarustensa kanssa lähimetsissä mutta nyt suuntasimme omille lapsuuden seuduilleni. Tarkoituksena oli myös opetella matkustelemaan erilaisissa julkisissa kulkupeleissä, tällä kertaa ratikalla ja kauko- sekä paikallisbussilla. Hymy oli mallimatkustaja ja nukkui koko matkan. Olin etukäteen jännittänyt hieman josko hänelle iskisi matkapahoinvointi mutta pelko ei onneksi käynyt toteen. Lue lisää!

Hyles gallii -toukasta kiitäjäksi

Matarakiitäjä – Hyles gallii.

Metamorfoosi se jaksaa sitten kummastuttaa kerta toisensa jälkeen. Vaikka blogini keskittyykin pääasiassa muihin juttuihin on seuraava kokemus pakko jakaa. Olen joinakin kesinä onnistunut kasvattamaan muutamia päiväperhosia toukasta täysikasvuisiksi perhosiksi, esimerkiksi kaaliperhosen (Pieris brassicae) ja nokkosperhosen (Aglais urticae). Muutama vuosi sitten löysin pihalta mustan karvaisen toukan ja päätin ottaa sen pieneen terraarioon kasvamaan, jotta voisin seurailla sen touhuja ja mahdollista talvehtimista. Laji oli heinähukka (Macrothylacia rubi). Toukka söi ahkerasti koivunlehtiä, joita sille tarjoilin ja loi kertaalleen nahkansakin. Lopulta ilmojen viilettyä se kaivautui maahan terraarion pohjalle. Olin lukenut jostain, että toukkana talvehtivat perhoset ja yökköset olisivat vaikeita saada selviytymään hengissä talven yli, saattamaan metamorfoosinsa loppuun. Myös tämän toukan kohdalla ennuste kävi toteen, koska toukka oli kuollut ja kuivunut kasaan maan sisällä eikä siitä näin ollen koskaan tullut perhosta. Lue lisää!